16.10. 1968

Äänekosken Urheilijoiden 26-vuotias keihäänheittäjä Jorma Kinnunen voittaa hopeaa Meksikon olympialaisissa. 

Neuvosto-Latvian hirmukuntoinen ME-mies Janis Lusis ottaa kisassa kaikilta luulot pois räväyttämällä 90.10, mutta Kinnunen tempaisee viimeisellään 88.58.

"Hatunnoston arvoinen suoritus", selostaja Paavo Noponen toteaa.

Tulos parantaa Jorkun 1965 tekemää Suomen ennätystä 44 cm. Kunto on siis kohdallaan, mutta hirmuisimpaan iskuun "Äänekosken pikkujättiläinen" yltää seuraavana kesänä. Maailmanennätysheitto Tampereen Ratinassa kantaa 92.70.

Katso Ylen Elävän arkiston videopätkä Jorkun hopeaheitosta tästä

29.9. 1648

Hirvenmetsästys käynnistyi lauantaina 29.9. Keski-Suomessa lupia on myönnetty taas 4000 lapiosarven päänmenoksi.

Kuuluisin suomalainen salametsästäjä Israel Tarvainen syntyy joskus 1580-luvulla Koivistonkylän Muhluniemessä. Tämän Koiviston ensimmäisen itsenäisen tilan on perustanut Israelin isoisä, savolainen kaskenkaataja Antti Tarvainen, 1553.

Kohta Israelin isä, Pekka Antinpoika, siirtää pesueensa kuitenkin Keski-Ruotsin havumetsiin.

1600-luvun metsäsuomalaiset menestyvät hyvin, toisin kuin 1960-luvulla Tukholman siltojen alla pesivät finnjävelit. Tarvaisten vanhin poika Göran tunnetaan ennen pitkää nimellä ”Rikas Örjan”.

Israelista tulee legendaarinen salametsästäjien päällikkö Hasselfinne, joka kymmenien vuosien ajan ryöstää riistaa ja kaataa naisia. Legendaarisimmalla retkellään hurja suomalaisjoukko saalistaa yhdeksän kuormaa hirvenlihaa ja taljoja – pari hirveä jopa laillisten pyytäjien nenän edestä.

Juuri tämä jahti koituu Israelin kohtaloksi. Äänekoskelaismies tuomitaan Ramselen käräjillä 1652 niin hirmuisiin sakkoihin – 440 markkaa - että hän joutuu myymään tilansa, maansa ja jopa hopeisen vyönsä pojilleen, ja elämään lopun ikäänsä velkavankeudessa oman talonsa renkimiehenä.

18.9. 1998

Muhluniemen pormestari (Jukka Lehtonen) puhuu. Kuva: Koiviston kyläyhdistys

Koiviston museotie avataan. Juhlassa kuullaan komeaa torvisoittoa ja nähdään hienoja historiallisia asuja 1800-luvulta, postimestari ottaa vastaan postihevosen ja krenatöörit paukuttelevat museotykillä kunnialaukauksia.

Museoautojen kulkueen tähti on August Tourusen – kylän oman liikennöitsijän – museobussi, jonka kuljettajakin on sonnustautunut 1920-luvun ajomiehen asuun. Juhlapuheen pitää Tie- ja vesihallituksen entinen pääjohtaja Jouko Loikkanen.

Museotie noudattaa 1700-luvun lopun tieuria, joiden risteyksessä Koiviston kylä oli. 1775 kuninkaan käskykirjeellä perustettiin Vaasan-Kuopion-tie, jonka keskipisteeksi tuli sisämaan ensimmäinen postikonttori (1786) ja Vanhan Koiviston talon kestikievari. Viereisen kruununmakasiinin luona käytiin myös Suomen sodan kuuluisa taistelu.

Koivisto oli 1840-luvulle asti maakunnan hallintokeskus ja Laukaan pitäjän keskus. VIrkatalojen lisäksi Koivistossa oli piirilääkäri, sairaala ja apteekki.

Postitalona toiminut Muhluniemi, 1500-luvulla perustettu Koiviston ensimmäinen kantatila, oli vahva ehdokas myös seminaarin paikaksi. Jos korkeakoulua ei olisikaan perustettu Jyväskylään, Koivistossa olisi tänä päivänä suurkaupunki – ja museotie varmaankin meluisa markkinakatu.

Koivistosta on kotoisin moni suurmies. Muhluniemessä syntyi myös Äänekosken maineikkain kansainvälinen rikollinen. Hänestä kerrotaan lisää seuraavan ÄKS:n Eilen tänään –palstalla.  

14.9.2001

J

Jarmo Lampelan ohjaama Joki-elokuva saa ensi-iltansa ja saa välittömästi innostuneen vastaanoton.
Elokuvaa on kuvattu Äänekoskella edellisen vuoden elo-syyskuussa. Näyttelijät ja kuvausryhmä asuivat kaupungissa kuusi viikkoa, mikä tuottaja Riikka Poulsenin
mukaan ”varmasti edesauttoi ihmeellisen hyvää ja voimakasta työilmapiiriä”.

Joki kerääkin seuraavassa Jussi-gaalassa tärkeimmät palkinnot: parhaasta elokuvasta, ohjauksesta ja käsikirjoituksesta sekä leikkauksesta ja äänisuunnittelusta.

Keväällä 2012 aloittaneen Äänekosken elokuvakerho Club 35mm:n avajaisleffa on tietenkin Joki.

Useilla festivaaleilla palkittu elokuva nostaa myös Äänekosken maailmankartalle. Muun muassa saksalaisessa nettitietosanakirjassa Äänekoskesta mainitaan kaksi merkittävää seikkaa: koripallojoukkue Huima ja Joki-elokuvan tapahtumapaikka.

Onko sinulla muistoja Joki-elokuvan kuvauksista syksyltä 2000?

2.9.1930

Edellisenä talvena perustettu oikeistoradikaali Lapuan liike on voimainsa tunnossa kesällä 1930, jolloin se alkaa kyyditä kommunisteiksi epäiltyjä Neuvostoliiton puolelle.

Vaikka Äänekosken kunnankamreeri Ahti Kärkkäinen on pikemmin maltillinen sosialidemokraatti, aseistettu miesjoukko tulee noutamaan hänet Kuntalasta – kodistaan ja työpaikastaan, joka sittemmin toimii Äänekosken museona – tiistaiaamuna 2.9. klo 8.15.

Muilutuksen tilaajat ovat Kärkkäisen paikallisia vihamiehiä, Järvenpään isäntä Nääsilän talosta, farmaseutti Boman sekä konttoristit Wessman ja Relander.

Vihreän Fordin reitti kulkee Suolahden, Konneveden ja Pihtiputaan kautta Pohjois-Savoon ja edelleen Joensuuhun, jonne saavutaan aamuviideltä.

Jo matkalla kuljettajat ovat ymmärtäneet, että kyydittävän valinta on ollut suuri erehdys, mutta liikkeen päämiestä Vihtori Kosolaa ei ole saatu puhelimen päähän peruuttamaan reissua.

Kärkkäinen vapautetaan anteeksipyynnöin, mutta hänen kaappauksensa herättää suuttumusta valtakunnan lehtiä myöten. 
Isä-Ahdista kirjoittamassaan elämäkerrassa Hannu Kärkkäinen näkee tapauksella jopa maailmanpoliittista merkitystä:

”Voidaan siis päätellä, että Ahti Kärkkäisen umpimähkäinen ja Lapuan liikkeen varsinaisista tarkoitusperistä poikkeava ’muilutus’ oli osaltaan naula tämän liikkeen ruumisarkkuun ja estämässä maamme luisumista fasistiseen diktatuuriin, minkä mahdollisesti toteutuessa Suomesta olisi puuttunut se yksimielisyys, jolla kyettiin vastustamaan Neuvostoliiton rynnistys maahamme muutamaa vuotta myöhemmin!”

Tapauksesta kertoo liikuttavan omakohtaisen muistonsa myös Erik Relander teoksessaan Äänekoskea ja äänekoskelaisia. Kirjoittajalle näet selvisi vasta vuosikymmeniä myöhemmin, mikä oli hänen isänsä osuus ihmiskaappauksessa. 

Ahti Kärkkäinen oli Äänekosken pitkäaikainen kauppalanjohtaja. Muotokuvan maalasi Urpo Heino.

15.8.1993

Kimmon heitto Ylen Elävässä Arkistossa: katso tästä

Kimmo Kinnunen yltää Stuttgartin MM-kisoissa hopealle tuloksella 84,78. 

Maailmanmestariksi nousee Tshekin keihäsihme Jan Zelezny reilun metrin pitemmällä kaarella.

Kaksi vuotta aiemmin Tokiossa Kinnunen voitti hurjalla ennätysheitollaan 90,82. Seppo Rädyn hopeaankin vaadittiin tulos 88,12. 

Välissä olivat Barcelonan olympialaiset 1992, joissa Räty oli jälleen kakkonen ja Kinnunen neljäs. Tuolloin alkoi Zeleznyn hurja putki: hän voitti kaikki olympialaiset ja MM-kisat 10 vuoden aikana – lukuun ottamatta Sevillaa 1999 (kiitos Aki Parviaisen). 

Outoa kyllä, Zelezny ei voittanut urallaan yhtään Euroopan mestaruutta. Mutta eipä Kimmostakaan tullut koskaan Suomen mestaria.

Stuttgartissa 1993 Seppo Räty karsiutuu finaalista. Sen jälkeen hän esittää legendaarisen kiteytyksensä: ”Saksa on paska maa.”