2.9.1930

Edellisenä talvena perustettu oikeistoradikaali Lapuan liike on voimainsa tunnossa kesällä 1930, jolloin se alkaa kyyditä kommunisteiksi epäiltyjä Neuvostoliiton puolelle.

Vaikka Äänekosken kunnankamreeri Ahti Kärkkäinen on pikemmin maltillinen sosialidemokraatti, aseistettu miesjoukko tulee noutamaan hänet Kuntalasta – kodistaan ja työpaikastaan, joka sittemmin toimii Äänekosken museona – tiistaiaamuna 2.9. klo 8.15.

Muilutuksen tilaajat ovat Kärkkäisen paikallisia vihamiehiä, Järvenpään isäntä Nääsilän talosta, farmaseutti Boman sekä konttoristit Wessman ja Relander.

Vihreän Fordin reitti kulkee Suolahden, Konneveden ja Pihtiputaan kautta Pohjois-Savoon ja edelleen Joensuuhun, jonne saavutaan aamuviideltä.

Jo matkalla kuljettajat ovat ymmärtäneet, että kyydittävän valinta on ollut suuri erehdys, mutta liikkeen päämiestä Vihtori Kosolaa ei ole saatu puhelimen päähän peruuttamaan reissua.

Kärkkäinen vapautetaan anteeksipyynnöin, mutta hänen kaappauksensa herättää suuttumusta valtakunnan lehtiä myöten. 
Isä-Ahdista kirjoittamassaan elämäkerrassa Hannu Kärkkäinen näkee tapauksella jopa maailmanpoliittista merkitystä:

”Voidaan siis päätellä, että Ahti Kärkkäisen umpimähkäinen ja Lapuan liikkeen varsinaisista tarkoitusperistä poikkeava ’muilutus’ oli osaltaan naula tämän liikkeen ruumisarkkuun ja estämässä maamme luisumista fasistiseen diktatuuriin, minkä mahdollisesti toteutuessa Suomesta olisi puuttunut se yksimielisyys, jolla kyettiin vastustamaan Neuvostoliiton rynnistys maahamme muutamaa vuotta myöhemmin!”

Tapauksesta kertoo liikuttavan omakohtaisen muistonsa myös Erik Relander teoksessaan Äänekoskea ja äänekoskelaisia. Kirjoittajalle näet selvisi vasta vuosikymmeniä myöhemmin, mikä oli hänen isänsä osuus ihmiskaappauksessa. 

Ahti Kärkkäinen oli Äänekosken pitkäaikainen kauppalanjohtaja. Muotokuvan maalasi Urpo Heino.

15.8.1993

Kimmon heitto Ylen Elävässä Arkistossa: katso tästä

Kimmo Kinnunen yltää Stuttgartin MM-kisoissa hopealle tuloksella 84,78. 

Maailmanmestariksi nousee Tshekin keihäsihme Jan Zelezny reilun metrin pitemmällä kaarella.

Kaksi vuotta aiemmin Tokiossa Kinnunen voitti hurjalla ennätysheitollaan 90,82. Seppo Rädyn hopeaankin vaadittiin tulos 88,12. 

Välissä olivat Barcelonan olympialaiset 1992, joissa Räty oli jälleen kakkonen ja Kinnunen neljäs. Tuolloin alkoi Zeleznyn hurja putki: hän voitti kaikki olympialaiset ja MM-kisat 10 vuoden aikana – lukuun ottamatta Sevillaa 1999 (kiitos Aki Parviaisen). 

Outoa kyllä, Zelezny ei voittanut urallaan yhtään Euroopan mestaruutta. Mutta eipä Kimmostakaan tullut koskaan Suomen mestaria.

Stuttgartissa 1993 Seppo Räty karsiutuu finaalista. Sen jälkeen hän esittää legendaarisen kiteytyksensä: ”Saksa on paska maa.”