Vuonna 1898 Jyväskylään asettunut Blomstedt oli kansallisromantiikan suurmies kuten ystävänsä Akseli Gallén-Kallela, jonka kanssa hän teki useita retkiä nykyisen Äänekosken maisemiin. Taitelijoiden tukikohta oli juuri perustetun Suolahden rautatieaseman päällikön, Rudolf Ahoniuksen koti.
Blomstedt jätti jälkensä paitsi Jyväskylän kaupunkikuvaan, myös Ääneseudulle. Hänen piirtämänsä, laajalti ihailtu Äänekosken puukirkko vihittiin käyttöön 1908.
Kuusikymmentä vuotta myöhemmin se joutui tuhopolttajan uhriksi; murheellisen tapahtuman muistaa jokainen sen ajan koskelainen.
Kuusikymmentä vuotta myöhemmin se joutui tuhopolttajan uhriksi; murheellisen tapahtuman muistaa jokainen sen ajan koskelainen.
Syksyllä 1909 Gallén-Kallela ja Blomstedt pelastivat konginkankaalaisen Niemelän torpan purku-uhalta ja kuljetuttivat rakennukset Helsinkiin. Näin syntyi Seurasaaren ulkomuseo.
Olin itse n 7 vlapsonen kirkonpolton aikaan. Jotain muistan, villit huhut polttajasta liikkuivat: että hän olisi ollut joku "hullujenhuoneelta karannut", joka pyöritti kokonaista Valiolta varastettua juustokiekkoa pitkin katuja... Onkohan kukaan muu kuullut moista juttua?
VastaaPoistaJuustokellarin kellarimestari Tauno Isoniemi huomasi, että yksi tahko puuttu satojen joukosta. Poliisit kutsuttiin paikalle, mutta kuulusteluissa ei syyllisiä löytynyt. Alettiin epäillä, että kellarimestari oli mennyt laskuissa sekaisin.
VastaaPoistaKadonnut juusto kuitenkin löytyi parin viikon päästä metsästä.
Syylliseksi paljastui meijerissä töissä ollut nuori mies. Hänet oli irtisanottu, sillä uskonasiat sekoittivat miehen mieltä sen verran paljon, ettei aina ehtinyt töihinsä.
Myöhemmin samainen mies poltti Äänekosken kirkon.
Kiitos muistikuvieni päivityksestä! :)
VastaaPoistaMuistan myös, että kävin mummoni ja äitini kanssa katsomassa palanutta kirkkoa, oikein siellä sisällä eteisessä. Oli nokista ja sekaista. Mieleeni on jäänyt kuva valtavan suuresta kirkonkellosta, joka nökötti alas nostettuna lattialla. Se kello oli pienen lapsen silmissä jättiläinen.
Ellei tämä kaikki sitten ole ollut unta, miksi ihmeessä ihmisiä olisi päästetty poltetun kirkon raunioihin sisälle? Mutta oli niin tai näin, kuva on silmissä vieläkin...
Kävin raunioissa minäkin. Naapurin pojan kanssa livahdettiin jopa pystyssä olleeseen torniin. Kovin pitkälle ei osin hiiltyneitä portaita ehditty nousta, kun takaa huudettiin aika kovalla äänellä, että takaisin.
VastaaPoistaMuistanpa hyvinkin! Pikkasen oli jänskä herätä ja huomata ikkunasta että kirkko palaa! Se olikin työntäyteinen yö kun kannettiin kirkosta tavaroita suntion kotiin.
VastaaPoistaJep, ja minä heräsin todellisuuteen vasta aamulla! Ei sitten nelivuotiasta voitu herättää katsomaan!!!
VastaaPoistaMinä olin veljeni ja Kepan kanssa raunioilla ettimässä urkupillejä.Kepa tais jonkun sieltä löytääkin??
VastaaPoistaMeiän Aru pelasti raunioista kirkkoviinitynnyrin,joka oli esillä aikoinaan Kartanon juhlissa. Oli siihen aikaan seurakunnan taloudenhoitaja.Missähän lie nykyisin?Tietäsköhän Eikka.
VastaaPoistaHarakan Timolle kommentti
VastaaPoistaKeski-Suomen opiston päärakennus valmistui vuonna 1912. Alkuperäinen aikataulu oli suunniteltu vuoteen 1911.
Päätös opiston rakentamisesta Suolahteen on tapahtunut vuonna 1908. Olen tutkinut mm. opiston historiat saadakseni selville milloin talo on suunniteltu eikä asia selvinnyt minulle. On todennäköistä, että suunnittelu tapahtui jo heti vuonna 1908 ja 1909. Vuosi 1912 on joka tapauksessa liian myöhään.