Äänekosken Työväenyhdistys ry. perustetaan. Vain kuukausi on kulunut käänteentekevästä Forssan kokouksesta, jossa uudelle sosialidemokraattiselle puolueelle hyväksyttiin ohjelma seuraaviksi 50 vuodeksi.
Perustamiskokouksessa esiintyy puolueen ammattipuhuja August ”Veli” Vatanen, jonka väkevät saarnat saavat aikaan työväenyhdistyksiä kaikkialle Suomeen. 1900-luvun alkuvuosina Vatanen kiersi maata potkukelkalla ja kutsui väkeä ”seuroihin”. Mummot saapuivat virsikirja kädessä ja poistuivat sosialismiin käännytettyinä.
Vatasella oli tapana kutsua tovereita ”velimiehiksi”, mistä syystä palopuhujan omaksikin lempinimeksi vakiintui ”Veli”.
ÄTY:n historiikki kertoo: "Heti perustamisen jälkeen kehittyi toiminta vilkkaaksi, jäsenmäärä kasvoi nopeasti ja oman talon hankkimiseen ryhdyttiin välittömästi.”
Työväentalo rakennettiinkin jo 1905, ja sen suojissa toimi myös uusi ”voimistelu- ja urheiluseura” Huima sekä vuodesta 1911 lähtien soittokunta.
 |
| Työski juuri ennen purkamistaan 2001. |
Sydäntä riipaisi tuo Työskin kuva. Meille Työskiä kaipaileville on oma facebooksivu: http://www.facebook.com/group.php?gid=42603869935&ref=ts. Liity mukaan!
VastaaPoistaHienoa. Olin vuoden talonmiehenä. Ja viitisen vuotta leffakoneen käyttäjänä. Meillä oli Merjan kans musta kissa, Jello Biafra, hain sen kerran putkasta.
VastaaPoistaKun ekan kerran menin Luolaan pikkupoikana, niin isä-Aarne vähän säpsähti ja varoitteli jotenkin. Tajusin asian liittyvän jotenkin politiikkaan. Neljä Miinuksen keikka jäänyt mieleen. Taisin itsekin joskus soittaa siellä Lempo-bändin kera.
VastaaPoistaEhdottomasti mieleenjäävin kokemus oli Työskin Isolta kankaalta Cinemascopena "Hyvät, Pahat ja Rumat" Matikaisputsin kanssa vuonna 1972. Ennio Morriconen musiikki pauhasi... Olin silloin 8 v.
VastaaPoistaJep, Luolalla hengailtiin silloin kun uskallettiin Markkamäestä (=Mäkkäriltä) poistua. Salissa käytiin leffoja katsomassa, oliko joku elokuvakerhokin? Yläkerran huoneessa oli jossain vaiheessa Rio Rion treenikämppäkin. Tulihan Työskillä notkuttua.
VastaaPoistaEdellinen siis ak:n kommentti.
VastaaPoistaoi joi, kuinka wanhalle tulee nuoruus mieleen ;) Ja minulla Työski-muistoihin liittyy aina kappale Sade (sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan...). Löytysköhän soittoääntä kännykkään ???
VastaaPoistaMinun elokuvaintoni alkoi Työskiltä. Vapunaattona 60-luvulla istuin kavereitteni kanssa parvella takapenkissä. Elokuva oli Psyko!
VastaaPoistaKarmea nuorelle naiselle, joka siihen aikaan katsoi ihania rakkauselokuvia, jotka aina päättyvät onnellisesti. Kun tyttäreni oli "elokuvaiässä", vein hänet katsomaan kaikki lasten elokuvat, Työskille. Hän sai elokuvakipinän, joka ei ole vielä sammunut.
Pirjon ansiosta yht´äkkiä muistakin saaneeni vain hiukan repaleiset elokuvajulisteet Työskin vitriinistä ala-asteikäisenä - juuri Psykon ja muistaakseni Marnien. Pelottavia olivat huoneen seinällä.
VastaaPoistaMyöhemmin liityin suuren kulttuuripersoonan Hytösen Heikin luotsaamaan elokuvakerhoon (aktiiveja myös Siltarin Paula ja Nättiahon Reijo). Muistan katsoneeni Työskin parvelta Bertoluccin 1900:n alusta loppuun, Yli neljätuntisessa eepoksessa oli kolme väliaikaa. Onko tällaisia elämyksiä enää saatavillakaan?
Voi voi. Käytiin Työskillä katsomassa Riemukuplia ja koskaan ei muistettu, että siellä on muitakin. Eli elokuvan kohtauksia tuli kommentoitua kovalla äänellä. Myös demoja väännettiin kun studio oli Työskillä...
VastaaPoistaIkävä tuli menneitä aikoja entisenä "koskelaisena", kun kuvaa kattelin. Luolassa viihdyttiin joka kerta kun oli auki ja tietty elokuvissakäynti oli mahtava kokemus aina.
VastaaPoistaOi niitä aikoja -70-luvulla..(Tv Siru Lode-ryhmästä)
Omiin muistoihini liittyvät elokuvien lipun myynti, Dalton Trumbon Sotilaspoika, ensimmäiset kokemukset järjestötoiminnasta ja -työstä Nättiahon Reijon opastuksella. Toimiston ikkunasta näkyi iso mänty, joka taitaa kasvaa vieläkin tontilla.... Viimeisin muisto on yhdessä Harakan Timon kanssa juonnettu iltamatapahtuma, jossa KSO:n nuorisotyöntekijät olivat esiintymässä.
VastaaPoistaTyöski ja Äänekosken elokuvakerho
VastaaPoistaKun nyt TV 2:llä on esitetty prof. Per von Baghin ansiokas dokumenttisarja elokuvaohjaaja Mikko Niskasesta ja lähetetty Mikko Niskasen ohjaamia elokuvia, niin syytä muistella myös henkilökohtaisella tasolla Mikko Niskasta. Valitettavasti nyt en muista tarkkaan vuotta, lienee 1977, järjestettiin Äänekosken elokuvakerhon toimesta Työskillä suomalaisen elokuvan viikko. Siellä vierailivat mm. elokuvaohjaajat Matti Kassila ja Mikko Niskanen. Kassila esittelin hienon elokuvansa Elokuu ja Niskanen esittelin loistavan elokuvansa Kahdeksan surmanluotia. Muistan kun Mikko oli todella halukas saapumaan elokuvaviikolle. Hän halusi ennen elokuvaa käydä katsomassa vanhoja paikkoja kuten hän ilmaisi. Eli kävin Mikon kanssa koneenhoitajan työkopissa ja siellä Mikko kertoi nähneensä salaa ensimmäiset elokuvansa. Hänen sukulaismies oli elokuvakoneen käyttäjänä Työskillä. Tarkkaa vuotta en nyt muista enkä elokuvia, joita Mikko oli nähnyt. Sitten tuli salissa elokuvan vuoro. Mikko esitteli tuttuun tyyliinsä hiukan paatoksella leuka väpättäen elokuvan syntyhistoriaa ja merkitystä. Sitten valot pimenivät ja elokuva alkoi. Elokuvan alkuun ilmestyi heti venäjänkielistä tekstiä ja silloin Mikko karjaisi minulle, että mikä perkeleen kopio tämä oikein on. Kerroin, että Äänekosken elokuvakerho ei saanut esitettäväkseen muuta kopiota kuin venäjänkielisesti tekstitetyn kopion Moskovasta. Esitysoikeudet olivat varsin monimutkaiset ja niiden hankkiminen oli vaikeaa. No Mikko lauhtui ja totesi vain, että kyllä ne taitavat siellä Moskovassa minut vielä muistaa kun antoivat sieltä lyhennetyn kopion lainaksi. Mikkohan oli aikoinaan opiskellut elokuvaa Moskovan elokuvakoulussa.
Toinen kohtaaminen Mikko Niskasen ja Äänekosken elokuvakerhon kanssa oli kun kerho järjesti DDR:n elokuvaviikon myös 1970-luvun lopulla. Silloinen DDR:n kulttuurikeskuksen johtaja halusi vierailla Niskasen Käpykolossa Konginkankaalla. Minä soitin Mikolle että käykö tällainen vierailu. Mikko sanoi yksinkantaan että käy. "Tervetuloa Käpykoloon". Kävimme siellä johtajan, hänen vaimonsa ja tulkin kanssa. Mikko oli reteällä päällä ja esitteli Käpykoloaan ja lopuksi tarjosi meille Piilosen Illun tekemää "kotitekoista juomaa". Tästä vierailusta on minulla yksi valokuva jäljellä, jonka oli ottanut Siltarin Paula Sisä-Suomen lehteä varten. Muistaakseni vierailusta oli lehdessä Paulan tekemä juttu.
Viimeisen kerran kun tapasin Mikko Niskasen Äänekoskella, niin Mikko oli tullut Kiinasta ja hänellä ei ollut yhtään Suomen markkaa taskussaan vaan Kiinan rahaa. Hän sanoi minulle ja Heikki Hytöselle, että tarjotkaapas oman kylän miehelle minulle pullakahvit. Ja niinhän ne tarjottiin ja Mikko kertoi tapansa mukaisesti vuolaasti Kiinan reissusta ja matkasta junalla läpi Siperian. Matka oli onnistunut ja henki oli ollut hyvä.
Tällaisia tapahtumia on ollut Äänekoskella aikoinaan ja niihin ovat luoneet puitteet Työski ja Äänekosken elokuvakerho. Reijo Nättiaho, Helsinki.
Mahtava kirjoitus Reijolta! Äänekosken elokuvakerho oli legendaarinen. Muistan, kun kerhon vuosikokous järjestettiin Koskenhovissa, jonne minua ei alaikäisenä olisi pitänyt päästää. Reijon, Heikin ja Paulan diplomaattisilla kyvyillä se onnistui. Vaikka lasissa ei ollut limsaa vahvempaa, oli retee ja aikuinen olo.
VastaaPoista